Halverson, Seré Prince: Äidinrakkaus
Koskettava esikoisteos
äitiydestä, salaisuuksista ja uhrauksista.
Ella Beene jää yllättäen leskeksi, kun hänen aviomiehensä
Joe menehtyy hukkumisonnettomuudessa. Ellan ensimmäinen reaktio on epäusko: Joe
jos kukaan, oli aina tähdentänyt, että merelle ei saa koskaan kääntää selkäänsä
– meri on aina arvaamaton. Kun todellisuus paljastuu, Ellassa herää kiihkeä
tarve luoda turvalliset olot heidän kahdelle lapselleen. Surun keskelle
ilmaantuu uusia vastoinkäymisiä. Ellalla ei ole ollut aavistustakaan, että heidän
perheyrityksenä luotsaamansa sekatavarakauppa on menossa konkurssiin. Ja
kauheinta kaikessa: lasten biologinen äiti on vuosien hiljaisuuden jälkeen
vaatimassa lapsia itselleen.
Kolme vuotta aikaisemmin oli Ella pysähtynyt matkallaan
ostamaan matkaevästä, tavannut Joen ja jäänyt. Joella oli huollettavanaan kolmevuotias
Annie ja vasta neljän kuukauden ikäinen Zach. Joen vaimo Paige oli äskettäin jättänyt
perheensä eikä hänestä ollut kuulunut mitään, paitsi muutamia kirjeitä, joissa
hän oli pyytänyt Joeta jatkamaan elämäänsä ilman häntä.
Pelastaakseen kaupan Ella päättää muuttaa sen turisteille
suunnatuksi herkkupuodiksi. Joen suku epäilee suunnitelmaa mutta kaikkien
yllätykseksi idea alkaa näyttää tuottoisalta. Huoltajuuskiistassa näyttäisi
siltä, että Ella saa lapset, olihan Paige käytännössä hylännyt lapsensa. Tosin
Paige väittää itsepintaisesti, että oli vuosien mittaan kirjoittanut useita
kirjeitä, joissa pyytänyt tavata lapsia. Kun huoltajuus päättyy Ellan eduksi,
tämä löytää yllättäen kirjeet ja ollakseen oikeudenmukainen päättää esittää ne
oikeudelle. Kirjeet paljastavat, että Paige oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen
masennukseen ja pelännyt vahingoittavansa lapsia. Hän oli lähtenyt kotoa
saadakseen apua. Viimeisimmissä kirjeissä Paige oli kertonut parantuneensa ja
ilmoittanut palaavansa kotiin.
Tilanne kääntyykin päälaelleen ja oikeus päättää antaa
lapset biologiselle äidille. Lapset kaipaavat Ellaa elämäänsä vaikka saavatkin
monenlaista aineellista hyvää Paigen luona. Ellasta elämä tuntuu tyhjältä ja
tarkoituksettomalta ilman lapsia.
Halverson onnistuu välttämään liiallisen
sentimentaalisuuden. Hän kuvaa lämmöllä molempien naisten monimutkaisia
tunteita vaikeassa tilanteessa. Onko olemassa ratkaisua, jossa kaikki
voittaisivat?
Päivikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti