Dublinilaista elämää vasemmalla varpaalla

Christy Brown: Jonnekin päivästä pois

Joulukuun 3. päivä vietetään kansainvälistä vammaisten päivää. Kun mietin aihetta sivuavaa kirjaa ja kirjailijaa, mieleeni tuli heti irlantilainen Christy Brown ja hänen kirjansa Jonnekin päivästä pois. Brown kirjoitti menestysromaaninsa vasemmalla jalalla.

Vaikeasti CP-vammaisena syntynyt Brown kirjoitti sekä romaaneja että runoja. Hänen tuotannostaan on suomennettu vain kaksi romaania: vuonna 1954 julkaistiin omaelämäkerrallinen kirja Vasen jalkani ja kuusitoista vuotta myöhemmin romaani Jonnekin päivästä pois.

Toisin kuin esikoisteos, Jonnekin päivästä pois ei keskity ainoastaan vammaistematiikkaan. Toki kirjaan mahtuu myös omaelämäkerrallista kerrontaa. Kuluneen työntökärryn neljän seinän sisään vangiksi jäänyt Brown peilaa omaa irrallisuuttaan ja sivullisuuttaan. Seksuaalinen herääminen ja sen aiheuttama tunnekuohu katolisessa ympäristössä aiheuttaa rujoon ruumiiseen vangitulle pojalle suurta ahdistusta. Keskiössä on myös Brownin oma perhe ja sen ajoittain hyvinkin ongelmallinen dynamiikka.

Kerronta laajenee kuitenkin käsittämään koko irlantilaisen yhteiskunnan moninaisuuden. Vaikka jatkuva köyhyys leimaa päähenkilöiden elämää, ilolle löytyy aina sijansa. Tutuiksi tulevat hapankaalintuoksuiset kotiäidit, viskiä ja olutta läträävät työmiehet sekä kurittomat lapsilaumat. Kirjassa synnytetään lapsi joka vuosi, vikitellään kevytkenkäisiä nuoria tyttöjä – tai naapurin kurvikasta leskeä, ulkonäöstä ei ole niin väliä. Siinä myös kuollaan ja pidetään ruumiinvalvojaisia, joihin osallistujat väliin kiroavat vainajaa; väliin nousevat kaipauksen ja ikävän kerronnassa runolliselle tasolle.

Ilmestyessään kirjaa pidettiin sensaationa. Se käännettiin 14 kielelle. Yksi syy oli se, että Brown naputteli kirjoituskonetta vasemman jalan pikkuvarpaalla. Toinen syy oli täysin kirjallinen. Brownia pidettiin mestarillisena irlantilaisen yhteiskunnan kuvaajana ja häntä ja hänen kirjaansa verrattiin James Joycen Odysseukseen. Kehut eivät ole aiheettomia. Kirjaa lukiessa voi melkein aistia koleat asumukset, hiilimurskan tuoksut ja kadulta kuuluvan hälinän. Lukija pääsee ulkopuolisena tarkkailijana toimivan Christyn tavoin seuraamaan ihmisten arkielämää kaikkine vivahteineen.

Pentti Saarikosken suomentama teksti on elävää, välillä irvokasta ja irstasta. Nasevan dialogin lisäksi Brown käyttää tajunnanvirtatekniikkaa. Osa lauseista on hengästyttävän pitkiä. Saarikoski on saanut liki satasanaisiin lauseisiin ryhdikkyyttä pilkuilla ja puolipisteillä. Olin lukenut kirjan kertaalleen lukioaikana ja se oli tehnyt minuun vaikutuksen. Romaani ei ollut menettänyt kiehtovuuttaan kuluneiden vuosikymmenten aikana. Lukuelämys oli päivittämisen arvoinen.

Aira