Porilaisen kirjailijan Juha Seppälän romaani Routavuosi ilmestyi
vuonna 2004. Se oli sinä vuonna lukemistani kotimaisista uutuuksista onnistunein.
Kukaan muu ei ollut kanssani samaa mieltä, kunnes Savon Sanomissa ilmestyi kuopiolaisen
kirjallisuustoimittajan ja pakinoitsijan Väinö Immosen (Immun) yhteenveto
vuoden kirjoista. Hänestä Routavuosi oli vuoden paras kotimainen romaani.
Kirjaston asiakkaille en yleensä ole rohjennut suositella
Routavuotta, koska sen puolimaissa Seppälä tahallaan loukkaa lukijaa seksillä.
Se on mielestäni tarpeeton tyylikeino. Eräs, jolle kirjaa kehuin, moitti tekstiä
liian vaikeaksi.
Routavuosi poukkoilee vuodesta 2004 vuoteen 1904. Aikakaudet
yhdistyvät jopa kesken virkkeen: ”Kotimaiset pelurit ja nöyristelijät
kilpailivat viroista venäläisten tshinovnikoiden kanssa, kaikki tahtoivat
Brysseliin ja Strasbourgiin.”
Romaanissa Kaarle tekee poliittisen historian lopputyötä ja
pätkätyökseen siivoaa iltaisin. Sata vuotta aiemmin kärsitään sortovuosista. Seppälän
ote on hänelle tuttuun tapaan tyly. Hän arvostelee nyky-yhteiskuntaa. Kirja tuntuu
nyt vieläkin ajankohtaisemmalta kuin vuonna 2004.
Terhi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti