Kirjassaan Nuoruuteni Pariisi kirjailija Ernest Hemingway kertoo elämästään 1920-luvun Pariisissa. Hemingway kirjoitti kirjan vuotta ennen kuolemaansa.Ernest Hemingway muutti Pariisiin vuonna 1921 ensimmäisen vaimonsa Hadleyn kanssa. Myöhemmin heille syntyi poika. Hemingwayn mukaan elämä oli köyhää, mutta onnellista. Köyhyys oli osittain oma valinta, sillä Hemingway lopetti lehtimiestyönsä ja toimeentulo tuli novellien myynnistä.
Pariisi oli tuohon aikaan kirjallisuuden ja taiteiden keskuspaikka. Muistelmissaan Hemingway kertoo mm Gertrude Steinista, Ezra Poundista ja Scott Fitzgeraldista. Keskustelut erityisesti Steinin kanssa ohjasivat Hemingwayta löytämään oman kirjoitustyylinsä. Steinilta hän kuuli myös sanonnan kadotetusta sukupolvesta. Tätä teemaa hän käsitteli myöhemmin teoksessaan Ja aurinko nousee (1926).
Hemingwayllä oli Pariisissa työhuone, mutta hän vietti paljon aikaa kahviloissa. Mukanaan hänellä oli sinikantinen muistikirja, kaksi kynää ja kynänteroitin. Juomana oli kahvia, viiniä tai väkevämpiä juomia. Novellien kirjoittamisen lomassa hän tarkkaili kahvilan muita asiakkaita.
Nuoruuteni Pariisi on kertomus Pariisista ja kirjailijoista, mutta ennen kaikkea Hemingwayn tavasta kirjoittaa ja kehittää tekniikkaansa. Muistelmateos on samalla tuon tekniikan näyte: sujuvaa ulkoista kuvailua, nautittavaa luettavaa. Kirjan viimeiset tapahtumat kuvaavat avioliiton päättymistä Hadleyn kanssa. Hemingway oli tavannut toisen naisen.
Hemingway toteaa kirjastaan: Jos lukija niin haluaa, hän voi pitää tätä teosta kaunokirjallisena kuvitelmana. Mutta on silti aina mahdollista, että tämän kaltainen kaunokirjallinen teos jossakin määrin valaisee aiemmin julkaistuja todenmukaisia muistelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti