maanantai 30. tammikuuta 2017

Veden kätkemiä huoneita



Jaakko Heikkilä: Veden kätkemiä huoneita

 Veden kätkemiä huoneita on Jaakko Heikkilän valokuvien ympärille rakentuva kirja pysähtyneestä ajasta. Samanniminen näyttely kaunistutti myös Kansallismuseota vielä tämän vuoden elokuun lopussa saaden kiitellyn vastaanoton. Vierailin itsekin ihastelemassa sinne luotua kokonaisuutta. Kirjaa lukiessani palasin samojen valokuvien ja niistä heränneiden ajatusten keskelle..



Kirjan kuvauskohteena ovat Venetsian yltäkylläiset ja upeudellaan henkeäsalpaavan kauniit palatsit. Aikoinaan Venetsiaa asutti enimmillään jopa 4000 aatelisesta koostuva ylhäisö, joka johti silloista Venetsian tasavaltaa. Aatelisto piti vaurauttaan yllä muun muassa Euroopan ja Aasian mailla käydyllä kaupalla aina 1700-luvulle saakka. Sittemmin aateliston luoma maailma alkoi vähitellen murenemaan ja vähitellen katoamaan lähes kokonaan. Ranskan vallankumouksella oli tuhoisat vaikutukset Venetsian tasavallan lakkautuessa sen aaltoseurauksena. Aristokratian merkitys nääntyi hitaasti sitä seuranneiden Napoleonin sotien sekä Italian ja Itävallan valtapyristelyjen vuoksi. Kirjaansa Jaakko Heikkilä on etsinyt niitä harvoja vanhoillisen järjestelmän jälkeläisiä, jotka asuttavat ennen naamiaisillaan juhlineita Venetsian palatseja.

Esteettinen näkökulma ei jää kuitenkaan kirjaan sukeltaessa pintapuoliseksi, vaan kirjan kuvat kahmaisevat lukijansa pohtimaan menneen maailman jäljellä olevan kulttuurillisen perinnön katoavaisuutta. Kirjan valokuvien palatsit ovat kuin pysähtyneet vuosisatojen taakse, aikaan, jolloin etuoikeutetut ihmiset asuttivat saleja ja elivät kuninkaiden tavoin yltäkylläisyyden keskellä.

Kirjan valokuvat koostuvat vuodesta 2005 vuoteen 2016 kuvatuista otoksista eli reilun kymmenen vuoden aikajanalta. Valokuvien oheen on sijoitettu artikkeleja. Puheenvuorot saavat niin historiatutkija Alex Snellman kuin Kansallismuseon näyttelypäällikkö Minerva Keltanen. Mielenkiintoisimman artikkelin tarjoaa ihkaoikeana nykypäivän venetsialaisparonina Alberto Franchetti.
Nykypäivän aatelisen käsitys omasta aateluudestaan ei rajoitu pelkästään geenilliseen perimään ja perittyyn kiinteistöön, aateluudella on vahva moraalinen paino ihmisen eettisyydessä, muiden auttamisessa ja hyväntekeväisyydessä, johon on asemassaan syntyneellä mahdollisuus ja tavallaan velvoitekin.

Surumieliset kuvat Venetsian laguunien herruuden päivien tapahtumapaikoilta palatsiensa sisään ylhäiseen yksinäisyyteen käpertyneine jälkeläisineen, saa miettimään, mikä saa ihmisen jämähtämään historiaan. Vahvin tunne ja sana, mikä Veden kätkemiä huoneita- kirjasta itselleni välittyy, on nostalgia eli kaipuu menneeseen. Kaiho Venetsian tasavallan päiviin vuosisatojen taakse on jokaisen kuvatun palatsin salin, patsaan ja arvoesineeseen heijastuvan valon takana vilkkuva ajatus.

Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti