Mirja Kuivaniemi: Siantappajat
”Olin elänyt valveunissa elämäni tärkeimmät hetket, kuvitellut ne enemmäksi kuin ne olivat olleet. Miehilleni olin ollut uskollinen, mutta itseäni pettänyt. Muutenhan kaikki olisi romahtanut kauan sitten. ”
Marian romahdus tulee, kun Jarkko ilmoittaa että on lähdössä
jouluksi vaimonsa kanssa Italiaan. Jarkko ei voi käsittää, mikä Mariaa siinä
ärsyttää. Eihän Maria ole ollut tyytymätön ennenkään! Jarkko yrittää saada
yhden lemmenhetken Marian kanssa ennen matkaansa ja Marialle valkenee viimein,
että Jarkko on sika. Niinpä hän ampuu kerrostalon pihalla Jarkkoa isoisältä
perityllä siantappoaseella ja pakenee paniikissa autollaan. Maria ei aluksi
tiedä minne hän on ajamassa, mutta tajuaa pian suuntaavansa kohti lapsuuden
kotiaan, mummolaa. Kauhistuneen Marian ajatukset kiitävät asiasta toiseen, jokaisesta epäonnistuneesta miessuhteesta toiseen. Hän käy läpi suhdettaan Jarkon kanssa. Kiihkeää suhteen alkua, Jarkon vakuutteluja siitä, että Maria oli hänelle tärkeintä maailmassa ja salakähmäisiä tapaamisia ja matkoja. Muistelee epäonnistunutta avioliittoaan Paulin kanssa. Ja nuoruuden rakkauttaan Kyöstiä. Mummon mielestä Kyösti oli liian kiinnostunut nuoresta Mariasta ja kielsi miestä enää käymästä. Sitten Kyösti nai Birgitan ja Maria oli kuolla mustasukkaisuuteen. Niinpä Maria meni naimisiin Paulin kanssa. Myöhemmin Marialle selvisi, että Pauli oli lyönyt kavereidensa kanssa Mariasta vetoa. Avioliitto loppui siihen kun Pauli rakastui toiseen naiseen ja jätti Marian.
Kiertely ei kuitenkaan muuta sitä, että Maria ampui miestä. Syyllisyys alkaa painaa häntä. Eikä asiaa auta, että kuollut mummo sättii takapenkiltä. Marian vanhemmat kuolivat nuorena, joten mummo kasvatti Marian ja hänen pikkuveljensä. Pikkuveli oli mummon silmäterä. Maria jäi siis jo lapsena miehen jalkoihin.
Lapsuuden tuvassa Maria yrittää muistaa tarkasti edellisen illan tapahtumat. Vuosien aikana patoutuneet tunteet ja sanat pursuivat ulos kun Maria ymmärsi, että Jarkko halusi pitää sekä avioliittonsa että Marian. Maria oli siihen asti pystynyt huijaamaan itsensä uskomaan, että Jarkko jättäisi vielä vaimonsa. Jarkkoa ärsytti, että Maria yhtäkkiä heittäytyi hankalaksi. Jostain syystä, Maria otti keittiöstä mukaansa siantappoaseen ja juoksi lähteneen Jarkon perään. Ase laukesi, Jarkko kaatui maahan.
Maria ei tiedä osuiko hän ja oliko osuma kuolettava. Tai onko poliisi nyt hänen perässään. Marian on selvitettävä välinsä elävän tai kuolleen Jarkon kanssa. Keskeneräisiä asioita taitaa olla myös Kyöstin kanssa.
Mukaansa vetävä tarina tarpeekseen saaneesta Mariasta herättelee ajattelemaan suhdetta itseensä ja toisiin. Kuinka paljon voi antaa, saamatta itse sitä mitä haluaa? Itsetutkistelun lisäksi tarinassa on myös pilkahduksia mustasta huumorista. Haluan myös mainita, että lukeminen oli erityisen miellyttävää Kuivaniemen käyttämän kauniin kielen ansiosta. Hänen ympäristön kuvauksensa oli lähes runollista.
Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti