Panteleimon: Tapahtui jouluaattona
On jouluaatto pienessä savolaisessa kirkonkylässä. Eletään
60-lukua. Eläkeläinen ja jalkainvalidi Vilhelmiina Kustaava Karhunen havahtuu talviaamun pimeyteen. Viliina on kylän raitilla tuttu näky. Pahat kielet voisivat nimetä hänet myös kylän juorukelloksi. Aattoaamuna Viliina pukeutuu huonoimpiin ryysyihin ja potkaisee potkukelkan liikkeelle jo kukonlaulun aikaan. On tarkoitus joutua kerjuureissulle, sillä onhan joulu ”kristillinen hyvän tahdon juhla” eikä silloin säästellä maallisen hyvän jakamisessa.
Kylän raitilla
Kellon käydessä vasta viittä suoriutuu Viliina Mattilan tilalle. Piipusta tupruava savu herättää toivon tarjottavasta kahvikupillisesta. ”Kyllä se niin virkistäisi ja vahvistaisi kovan työpäivän alussa”, tuumii vanhus. Ja hyvinhän asia etenee alkuhankaluuksien jälkeen. Emännän anteliaisuutta ennakoiden muuttuu Viliinan eilinen havainto humalassa horjahtelevasta isäntä Pikkaraisesta parempaan suuntaan. ”Suoraselkäisenä se isäntä astui sieltä linjurista ulos”, valehtelee vanhus sujuvasti.
Jo edellisenä päivänä Viliina oli piipahtanut pappilassa. Rovasti Strömberg, tutummin Römperi, tuskaili joulusaarnan kanssa. Eivät nykyajan kirkkokansan odotukset taida täyttyä perinteisen seimitarinan kertauksesta. Lisäksi huolta oli aiheuttanut jo aikaihmisestä käyvä tytär: ilman lupaa oli käynyt elokuvissa ja uhkaillut mennä vielä tansseihinkin! Oli ollut ontuvalla vanhuksella kyky näitäkin huolia hälventää.
Pappilarakennuksen lisäksi kyläraittia reunustaa Kahvila-matkustajakoti Kulma. Sitä emännöi leskirouva Helga Tikkanen, viiden lapsen äiti. Helgaa on piirittänyt Popeda-pirssiautollaan Ensio Miettinen – eikä tuloksetta, sillä kihlajaisia juhlitaan uudenvuoden aattona.
Tarinan edetessä tutustutaan myös Lainaan, nelikymppiseen Karjalan evakkoon. Laina, entinen Valentina Martinoff, on avioitunut arpinaamaisen ja viinaan menevän sotainvalidi Sulo Vepsäläisen kanssa. Sulon lapsuutta on varjostanut huono suhde äitiin; Lainan sydämellä on salaisuus, joka uhkaa paljastua alkavan joulun aikana. Salaisuudesta on osallisena hassusti suomea puhuva nuori Laura Smeds, jonka linjuri toi eilen kirkonkylään.
Joulunostalgiaa
Kirjan luoma tunnelma herättää muistot lapsuuden joulusta. Uskon, että näin käy kaikille, jotka muistavat 60-luvun. Romaanin henkilökuvauksessa on jotain tuttua. Tyyli tuo mieleen Aapelin kerronnan. Kirjoittaja suhtautuu luomiinsa henkilöhahmoihin lämmöllä. Ote on inhimillinen ja ymmärtävä, ja varsinkin anteeksiannon merkitys korostuu läpi kirjan. Lukiessani kuvittelin kirjan elokuvaksi. Kuinka helposti kirjan tarinat nivoisikaan yhteen kertojaääni, joka sivustaseuraajana johdattaisi katsojan kohtauksesta toiseen.
Nykyisin eläkkeellä oleva entinen Oulun metropoliitta Panteleimon on kirjoittanut lukuisia ortodoksiseen uskontoon liittyviä tietoteoksia. Hänen kynästään on myös lähtöisin muutama historiallinen romaani sekä pari dekkaria.
Aira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti