Milja Kaunisto tuli kansantietoisuuteen eräänlaisena Kaari Utrion
manttelinperijänä vuonna 2012 ilmestyneen teoksensa Synnintekijä myötä. Tätä
esikoisteosta seurasi kaksi jatko-osaa, jotka muodostivat yhdessä Olavi
Maununpoika-trilogian. Milja Kauniston tapa rakentaa yhtenäinen tarina
älykkäällä ja siekailemattomalla tavalla teki minuun jo silloin vaikutuksen.
Kauniston ote ei petä myöskään tällä kertaa.
Luxus on romaani, joka tempaisee lukijan keskelle Ranskan vallankumousta
heti ensimmäisillä virkkeillään. Ajan raadollisuus ja juonenkulun
säälimättömyys päähenkilöitään kohtaan vuoroin ihastuttaa ja järkyttää. Teos
onnistuu dramaattisista ja makaabereista piirteistään huolimatta säilyttämään
uskottavuutensa, eikä ylenpalttinen kurjuudella kuin rikkaudellakaan mässäily
ylitä lukijan sietokykyä. Jokaiselle juonenkäänteelle on oikeutettu syy ja
seuraus, tarina on siis looginen kaikin tavoin. Kauniston tapa esittää hahmonsa
realismin kautta tuo henkilöhahmot lähelle ja kirjan henkilöiden kohtalo
muodostuukin lukiessa koskettavaksi selviytymiskamppailuksi tapahtumien
vyöryessä kirjan sivuilla eteenpäin.
Luxus esittää Ranskan vallankumouksen nerokkaalla tavalla kahden eri
yhteiskuntaluokkaa eläneen ihmisen näkökulmasta. Kirjassa pureudutaan myös
hahmojen psyykeeseen ja ajatuksiin vanhan yhteiskunnan romahtaessa ja
valta-asetelmien kallistuttua päälaelleen. Kaunisto on Ranskassa tehnyt
mittavaa taustatyötä 1700-luvun tapojen ja asenteiden kartoittamiseen. Luxus
tarjoaakin paljon ajateltavaa samaistumisenmuodossa nykyihmiselle siitä, kuinka
selvitä maanlaajuisessa kaaoksessa, jossa maan mahtavimmat kokevat tavallisen
kansan vihan ja suoranaisen vainon.
Isidore Boreal on orpo, joka on koko elämänsä elänyt kurjuuden ja köyhyyden
keskellä. Rujosta olemuksestaan ja huonoista lähtökohdistaan huolimatta Isidore
on pohdiskeleva ja aikalaisekseen oppinut. Toimiessaan pyövelin kisällinä hän
näkee ihmisten turmiollisuuden ja raadollisen, verentahriman puolen. Onkin
Kaunistolta hyvä juonellinen valinta sijoittaa miespäähenkilö pahamaineisen
pyövelin rooliin Ranskan vallankumousta kuvatessa.
Marie-Constance de Boucard on kirjan alussa brokadiin ja silkkiin
kiedottu nuori ja kaunis kreivitär, jonka elämä pyörii huolettoman toimettomuuden
ja rikkauksien keskellä. Marie on syntynyt luksukseen omatessaan aatelisverta,
ja hänet on kasvatettu elämään arvonsa mukaisesti kartanonsa ja seurapiirien
sisällä. Marien menettäessä miehensä giljotiinille ja omaisuutensa
vallankumouksellisille, alkaa Marien elämässä päivittäinen selviytymiskamppailu
sekasortoisessa Pariisissa. Aatelisaseman lakkauttamisen ja veren tahrimien
katujen raakuuksien myötä Marie oppii selviytymään julmassa maailmassa. Hahmon
kehityskaari on rakennettu järkeenkäyden ja hienovaraisesti. Isidoren sekä
Marien elämien yhteentörmäys on kirjan yksi kantavimpia teemoja. Kahtaalta
rikottu maailma, jossa rikkaan ja rahvaan erot ovat hämärtyneet, on tuotu
kirjassa kertojahahmojen vaihtuessa näiden kahden välillä, hyvin onnistuneesti
esille.
Luxus on romaanina kaunistelematon. Teksti on paikoin kulmia nostattavan
suorasanaista, mikä ehkä tekeekin sen etenemisestä seuraamisen kannalta
arvaamattomalla tavalla mielenkiintoisen.
Mukana vilahtelee 1700-luvun Ranskan tuttuja nimiä poliitikoista
kirjailijoihin. Tämä luo kuvitteellisten hahmojen rinnalle historiallista
lisäarvoa ja vallankumouksen kronologiset tapahtumatkin etenevät
oikeaoppisesti.
Filosofinen pohdiskelu ihmisen perustarpeista saa suuren osan
eräänlaisena taustahenkenä juonenkulun takana. Kirjassa pohditaan syvällisesti,
mihin ihminen tarvitsee ylellisyyttä ja mitä luksus pohjimmiltaan on. Myös
siihen, kuinka yhteiskuntamme on muuttunut sitten Ranskan vallankumouksen
pureudutaan siinä muodossa, kuinka ihminen on muuttunut jos on. Romaanin
tapahtumat ulottuvat siis astetta kauemmas aina ihmisyyteen saakka
jaarittelematta tai jossittelematta.
Lukukokemuksena Luxus oli erinomainen, se piti laatunsa koko kansiensa
välin verran ja ylitti odotukset. Olisi suotavaa keksiä jotakin korjattavaa
tekstin asuun tai tarinaan liittyen, mutta kokonaisuus oli niin monitasoinen,
etten yksinkertaisesti löydä mitään korjattavaa. Jään positiivisesti odottamaan
tämän kirjan käynnistämän trilogiasarjan kahta seuraavaa
Purppuragiljotiini-osaa. Milja Kaunisto on mielestäni Suomen tämänhetkisistä
fiktiivisen historiallisen romaanin kirjoittajista paras.
Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti