maanantai 3. lokakuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli


Kaarnatuuli on Kristiina Vuoren varsin tiheään tahtiin ilmestyneistä romaaneista viides. Kuitenkin Kaarnatuuli on hänen romaaneistaan ensimmäinen, joka perustuu todelliseen ja historiallisesti eläneeseen henkilöön. Kristiina Vuoren jokaisella kirjoittamalla sivulla heijastuu lukijalleen hänen laajamittainen taustatutkimuksensa silloiseen ajanhenkeen, miljööseen ja yhteiskuntaan.

Valpuri Innamaa, romaanin monisyinen päähenkilö, on jo todellisilla ansioillaan ja elämäänsä elämään nähden selkeästi ansainnut tulla kirjoitetuksi laajamittaiseksi historialliseksi niteeksi. Hän oli romaanin kuvaamalla aikakaudella 1500-luvulla moderni ja aikaansa huomattavasti edellä liikkuva nainen, jossa voi havaita varhaisia feministisiä vahvuuksia. Jälkimaailma tuntee hänet suurmaanomistajana, laivanvarustajana sekä kylmäpäisenä yrittäjänä, mutta ennen kaikkea naisena, joka ei antanut sukupuolensa rajoittaa itseään. Valpurin keinot selviytyä miesten tuolloin hallitsemassa yhteiskunnassa leskenä ja äitinä tekevät romaanille mielenkiintoisen kehyksen selviytymistarinan muodossa. Kaarnatuuli käynnistyykin vauhdikkaasti mestauslavalta Valpurin menettäessä ensimmäisen miehensä tuomittuna maanpetturiksi ja tätä seuraa yhteisen omaisuuden päätyminen takavarikoiduksi kruunulle. Valpuri Innamaa jää tuomitun rikollisen leskenä tyttärineen puille paljaille, mutta juoni päällystyy hänen päätökselleen muuttaa kohtaloaan. Valpurin tarina ei kirjan sivuilla kuitenkaan muodostu perinteiseksi voimaantumistarinaksi. Valpurin tie kaupankäynnin saralla Turusta käsin kuvataan Valpurin ihmissuhteiden johteena aidolla ja realistisella tavalla.

Ihmissuhteet ovatkin vahvemmassa osassa kirjaa kuin Valpuri Innamaan liiketoiminta itsessään. Valpurista saa inhimillisen käsityksen jo kirjan alkumetreillä, eikä häntä onneksi esitetä virheettömänä sankarimaisena hahmona. Valpuri Innamaan elämä neljän aviomiehen ja perheenäidin asemassa kahdenkymmenen vuoden ajalta sisältää inhimillisiä valintoja ja virheitä, mikä luo romaaniin sen tarvitsemaa humaaniuutta sekä samaistumismahdollisuutta lukijan itsensä osalta. Valpuri esitetään ihmisenä, joka tiedostaa heikkoutensa: kärsimättömyytensä, ahneutensa ja kiivautensa. Valpuri rakastaa ja elää, kuten hän itse haluaa ja tehden siitä omalla toiminnallaan myös mahdollista yhteiskunnallisella tasolla. Liiketoimelliset yksityiskohdat eivät hallitse romaania kuitenkaan liikaa missään vaiheessa, vaan kulkevat romaanissa juonenkulun kannalta hyvin asetellusti mukana. Valpurin kanssakäyminen tyttäriensä kanssa jää mielestäni hieman taka-alalle muiden juonenkäänteiden vyöryessä päälle ja sitä olisi voinut syventää hieman enemmän sivumäärään nähden.

Pidin eritoten tavasta, jolla Vuori kuvaa 1500-luvun Turkua ja aikakauden elämään liittyviä vitsauksia. Lääkinnällisiä yksityiskohtia lisäämällä Vuori on saanut paljon syvyyttä kuvaukselleen esimerkiksi kaupunkia vaivannutta ruttoepidemiaa kohtaan. Entisaikojen lääkintäkeinot ovat niin huvittavia kuin makaaberejakin nykyihmisen ymmärrykselle.

Kristiina Vuorea jo aiemmin lukeneena sanoisin Kaarnatuulen olevan hänen tähänastisista romaaneistaan kokonaisuutena onnistunein. Tekstinasu on yhtenäinen ja helppolukuisuus tekee lukukokemuksesta miellyttävää ja jouhevaa. Vuoren tapa hyödyntää tekstissään vanhahtavia sanoja sekä sanontoja tuo tekstiin elävyyttä ja uskottavuutta. Kaarnatuulen loppuun jo aiemmissa Vuoren kirjoissa liitetty kirjan vanhankielisiin sanoihin kohdistuva sanasto on myös viihdearvollinen lisä, tosin ei tekstin ymmärtämisen kannalta mitenkään oleellisen tarpeellinen. Vanhahtavat sananparret on tekstissä itsessään jo liitetty tajuttavalla tavalla osaksi aihepiiriä.

Historiallisessa romaanissa Vuori on taitavasti hyödyntänyt todellisia ja kuvitteellisia tapahtumia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi luoden näin mielenkiintoisen ja toimivan, väritetyn elämänkerrallisen tarinakokonaisuuden.


Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti