Kaarnatuuli
on Kristiina Vuoren varsin tiheään tahtiin ilmestyneistä romaaneista viides.
Kuitenkin Kaarnatuuli on hänen romaaneistaan ensimmäinen, joka perustuu
todelliseen ja historiallisesti eläneeseen henkilöön. Kristiina Vuoren
jokaisella kirjoittamalla sivulla heijastuu lukijalleen hänen laajamittainen
taustatutkimuksensa silloiseen ajanhenkeen, miljööseen ja yhteiskuntaan.
Valpuri Innamaa, romaanin monisyinen päähenkilö, on jo
todellisilla ansioillaan ja elämäänsä elämään nähden selkeästi ansainnut tulla
kirjoitetuksi laajamittaiseksi historialliseksi niteeksi. Hän oli romaanin
kuvaamalla aikakaudella 1500-luvulla moderni ja aikaansa huomattavasti edellä
liikkuva nainen, jossa voi havaita varhaisia feministisiä vahvuuksia. Jälkimaailma
tuntee hänet suurmaanomistajana, laivanvarustajana sekä kylmäpäisenä
yrittäjänä, mutta ennen kaikkea naisena, joka ei antanut sukupuolensa rajoittaa
itseään. Valpurin keinot selviytyä miesten tuolloin hallitsemassa
yhteiskunnassa leskenä ja äitinä tekevät romaanille mielenkiintoisen kehyksen
selviytymistarinan muodossa. Kaarnatuuli käynnistyykin vauhdikkaasti
mestauslavalta Valpurin menettäessä ensimmäisen miehensä tuomittuna
maanpetturiksi ja tätä seuraa yhteisen omaisuuden päätyminen takavarikoiduksi
kruunulle. Valpuri Innamaa jää tuomitun rikollisen leskenä tyttärineen puille
paljaille, mutta juoni päällystyy hänen päätökselleen muuttaa kohtaloaan. Valpurin
tarina ei kirjan sivuilla kuitenkaan muodostu perinteiseksi
voimaantumistarinaksi. Valpurin tie kaupankäynnin saralla Turusta käsin
kuvataan Valpurin ihmissuhteiden johteena aidolla ja realistisella tavalla.
Ihmissuhteet ovatkin vahvemmassa osassa kirjaa kuin Valpuri
Innamaan liiketoiminta itsessään. Valpurista saa inhimillisen käsityksen jo
kirjan alkumetreillä, eikä häntä onneksi esitetä virheettömänä sankarimaisena hahmona.
Valpuri Innamaan elämä neljän aviomiehen ja perheenäidin asemassa
kahdenkymmenen vuoden ajalta sisältää inhimillisiä valintoja ja virheitä, mikä luo
romaaniin sen tarvitsemaa humaaniuutta sekä samaistumismahdollisuutta lukijan
itsensä osalta. Valpuri esitetään ihmisenä, joka tiedostaa heikkoutensa:
kärsimättömyytensä, ahneutensa ja kiivautensa. Valpuri rakastaa ja elää, kuten
hän itse haluaa ja tehden siitä omalla toiminnallaan myös mahdollista
yhteiskunnallisella tasolla. Liiketoimelliset yksityiskohdat eivät hallitse
romaania kuitenkaan liikaa missään vaiheessa, vaan kulkevat romaanissa
juonenkulun kannalta hyvin asetellusti mukana. Valpurin kanssakäyminen
tyttäriensä kanssa jää mielestäni hieman taka-alalle muiden juonenkäänteiden
vyöryessä päälle ja sitä olisi voinut syventää hieman enemmän sivumäärään
nähden.
Pidin eritoten tavasta, jolla Vuori kuvaa 1500-luvun Turkua
ja aikakauden elämään liittyviä vitsauksia. Lääkinnällisiä yksityiskohtia
lisäämällä Vuori on saanut paljon syvyyttä kuvaukselleen esimerkiksi kaupunkia
vaivannutta ruttoepidemiaa kohtaan. Entisaikojen lääkintäkeinot ovat niin
huvittavia kuin makaaberejakin nykyihmisen ymmärrykselle.
Kristiina Vuorea jo aiemmin lukeneena sanoisin Kaarnatuulen
olevan hänen tähänastisista romaaneistaan kokonaisuutena onnistunein.
Tekstinasu on yhtenäinen ja helppolukuisuus tekee lukukokemuksesta miellyttävää
ja jouhevaa. Vuoren tapa hyödyntää tekstissään vanhahtavia sanoja sekä
sanontoja tuo tekstiin elävyyttä ja uskottavuutta. Kaarnatuulen loppuun jo
aiemmissa Vuoren kirjoissa liitetty kirjan vanhankielisiin sanoihin kohdistuva
sanasto on myös viihdearvollinen lisä, tosin ei tekstin ymmärtämisen kannalta
mitenkään oleellisen tarpeellinen. Vanhahtavat sananparret on tekstissä
itsessään jo liitetty tajuttavalla tavalla osaksi aihepiiriä.
Historiallisessa romaanissa Vuori on taitavasti hyödyntänyt
todellisia ja kuvitteellisia tapahtumia yhtenäiseksi kokonaisuudeksi luoden
näin mielenkiintoisen ja toimivan, väritetyn elämänkerrallisen
tarinakokonaisuuden.
Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti