keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kaisa Häkkinen: Linnun nimi




Suomen kielen ainutlaatuisuus kielitieteessä on herättänyt monien tutkijoiden mielenkiinnon sanojen alkuperästä ja muotoutumistavoista. Sen soinniltaan omalaatuiset sanat, jotka poikkeavat selkeälinjaisesti muiden maiden puheen saloista, ovat inspiroineet professori Kaisa Häkkisen syventymään aiheeseen useiden aihetta käsittelevien teosten muodossa. Suomen kenties tällä hetkellä arvostetuimpana kielitieteilijänä Häkkisellä on kirjallisessa tuotannossaan vahva asiantuntevuus suomen kieleen ja sen eri ulottuvuuksiin.


Aiemmin Häkkiseltä ilmestyneet teokset suomalaisen sanaston historiasta ja sen muodostumisesta ovat olleet aiemmin arvostettuja kielitiedeteoksia. Linnun nimi -kirjan kohdalla Häkkinen on erikoistunut lintuihin ja eritoten lintujen nimien alkuperään sekä kehittymiseen aikojen halki nykyiseen, vakiintuneeseen muotoonsa. Luontoaiheiset sanat ovat suomen kielessä vanhoja ja alkuperä juontaa usein tuhansien vuosien takaa syntyneestä sanasta. Näin myös lintujen kohdalla, se tekeekin lintujen nimien tutkimisesta kielitieteen kannalta kiehtovan aiheen.

Kirjassa eritellään muun muassa, mitkä ovat suomen kielen vanhimpia lintuja kuvaavia sanoja ja kuinka vanhoja niiden alkuperät kielessämme ovatkaan. Häkkinen on osannut laajasta tutkimusmateriaalistaan nostaa tekstiin esille juurikin lukijalle mielenkiintoisimmat piirteet. Tekstissä pureudutaan itse suomalaisen kirjakielen kehittymiseen historiallisesta näkökulmasta kuin myös lintutieteen ja lintuharrastukseen aihetta sivuavien teoksiin viitaten. Se, mikä tekee teoksesta monipuolisen ja lukemisen kannalta helppolukuisen tietoteoksen, on sen laajuus käsitellä omalla tavallaan erikoistunutta aihealuetta laajasti taiteen, äidinkielen ja luonnontieteen keinoin. Linnun nimi antaa tilaa myös kulttuurimme historialle ja valottaa kielemme synnyn alkulähteitä sen kautta.

Linnun nimien muodostuminen linnun ominaisuuksien kautta kuvaillaan yksityiskohtaisesti. Joillakin linnuilla saattoi ennen olla monta nimeä eri asiayhteyksissä kuvattuna. Puolestaan osa tuntemistamme lintulajeista saattoi jäädä kokonaan nimeämättä, sillä sen fyysinen ulkonäkö tai toiminta oli liian mitäänsanomatonta ihmisten mielestä.

Teos on kuvitettu upeasti. Kuvituksen määrä tekee tekstistä todella miellyttävän lukea, vaikka tietopohjainen teos onkin höystetty runsaalla, miltei ylenpalttisella määrällä tietopohjaista tutkimusmateriaalia. Esteettisesti kirjan kuvitus on kiiteltävä, taideteokset herättävät tekstin laajuutta eloon sivujen kääntyessä yli 400 sivullisen verran. Kaisa Häkkinen on käyttänyt Linnun nimeen kaikki Helsingin yliopiston kirjastossa käytössä olevat von Wrightin veljesten taideteokset. Linnun nimi onkin ensimmäinen teos, jossa kyseiset lintumaalaukset julkaistaan yksissä kansissa. Lisäksi tietoteos sisältää runsaan määrän von Wrightien aikalaiskollegan Magnus Körnerin piirroksia.
Suosittelisin kirjaa erityisesti kaikille, joiden kiinnostuksenkohteina ovat historia, luonnontiede ja kielet. Kirja on tekstillisesti mielenkiintoinen ja tietopohjaisuuden kannalta erinomaisen kattava. Jo kirjan esteettisen kuvallisen kokonaisuuden puolesta kirja on yksi suomalaisen tietokirjallisuuden helmiä. 


Teksti: Anni Koskinen, kuva-artesaaniopiskelija




torstai 10. marraskuuta 2016

Nuoruus, köyhyys, rakkaus, taide & New York


He työskentelevät tuntikausia vierekkäin puhumatta mitään. He päättävät kirjeensä aina siniseen tähteen.

Patti Smith muuttaa kaksikymppisenä New Yorkiin, sillä hän haluaa tehdä taidetta. Sattumalta hän tapaa Robert Mapplethorpen, jolla on sama päämäärä. Heistä tulee rakastavaisia.

Eletään 1960–70 -luvun New Yorkissa, jossa köyhät taiteilijat asuvat Chelsea-hotellissa ja Andy Warhol pitää pyöreää pöytäänsä Max’s Kansas City -klubilla. Rahaa ei ole koskaan riittävästi. Patti ja Robert vuorottelevat täyspäiväisen taiteen tekemisen ja hanttihommien välillä. Robertin rakastamaan maitokaakaoon käytettävät kymmenen lisäsenttiä mietitään aina huolellisesti erikseen. Taiteilijatarvikkeita pihistetään kaupoista.

Nuoret etsivät kiivaasti tapoja, joilla voisivat ilmaista itseään mahdollisimman aidosti. Sattumien tai kohtalon avulla he löytävät keinot. Robert keskittyy valokuvaukseen ja solmii suhteen varakkaan mesenaatin kanssa, joka kustantaa hänen elämänsä ja taiteensa. Patti taas kirjoittaa runoja ja esittää niitä baareissa. Robert kannustaa Pattia laulamaan enemmän.

Patti Smith kuvaa muistelmateoksessaan Ihan kakaroita (2010), miten Robert ymmärtää viehättyvänsä miehistä, ja kertoo millaista on, kun läheisen seksuaalisuus muuttuu. Robertin seksuaalisuus ja hänen taiteensa kulkevat läpi kirjan käsi kädessä. Lopulta Ihan kakaroita on myös riipaiseva kertomus Aids-epidemiasta.
”Robert ja minä pidimme valamme. Kumpikaan ei jättäisi toista. Minä en koskaan katsonut häntä hänen seksuaalisuutensa lävitse. Kuvani hänestä pysyi koskemattomana. Hän oli minun elämäni taiteilija.” (s. 157)

Ihan kakaroita on herkkävireinen kuvaus ainutlaatuisista ihmisistä. Kaiken taustalla on New York, jota sellaisena kuin se Pattin ja Robertin kokemana oli, ei enää ole olemassa. Taiteen tekeminen on myyttistä, lähes uskonnollista. Samalla se on arkista selviytymiskamppailua varattomana. Ennen kaikkea Ihan kakaroita on kertomus syvästä yhteydestä, jonka Patti ja Robert jakavat siitä huolimatta, että heidän suhteensa muuttaa muotoaan. Patti Smithin ääni ja olemus huokuvat jokaiselta riviltä ja niiden väleistä.


Teksti: Ella P.