perjantai 23. toukokuuta 2014

Satumaisempaa kuin elokuvissa




Alain Bonnard rakasti jo lapsena elokuvia. Hänen setänsä Bernard omisti pienen elokuvateatterin
Cinéma Paradisin. Kun setä halusi muuttaa uuden naisystävänsä kanssa viettämään leppoisaa eläkettä rannikolle, hän tarjosi Alainille mahdollisuutta jatkaa elokuvateatterin pyörittämistä, eikä Alain voinut vastustaa tarjousta.

Vanha elokuvateatteri alkaa täyttyä keskiviikkoiltaisin kun Alain keksii ruveta näyttämään vanhoja rakkauselokuvia myöhäisnäytöksinä. Näissä näytöksissä Alain kiinnittää huomionsa punatakkiseen naiseen. Ujo Alain vaihtaa naisen kanssa vain hymyjä, kunnes ystävänsä rohkaisemana ehdottaa erään näytöksen jälkeen illallista. Punastuen nainen suostuu.

Ravintolassa nainen kertoo olevansa Mélanie ja töissä antiikkiliikkeessä. Alain ja Mélanie uppoutuvat keskusteluun ja toisiinsa. Ja kun ilta päättyy kotiin saattamiseen ja intohimoisiin suudelmiin, Alain on täysin lumoutunut ja Mélanie tuntuu olevan samoissa tunnelmissa. Mélanie on lähdössä viikoksi sairaan tätinsä luokse, mutta lupaa tavata Alainin jälleen seuraavana keskiviikkona. 

Viikon odotus tuntuu Alainista kamalan pitkältä, mutta kun kuuluisat näyttelijä Soléne Avril ja ohjaaja Allan Wood saapuvat tapaamaan Alainia seuraavana iltana, odotusajalle taitaakin löytyä yllin kyllin ohjelmaa. Allan Wood nimittäin haluaa kuvata kohtauksia uuteen elokuvaansa Alainin elokuvateatterissa. Seuraavina päivinä Alain tapaa Allania ja Solénea useasti ja he kaikki pitävät toistensa seurasta. 

Kolmikon välille syntyy hyvinkin henkilökohtaisia keskusteluja. Puhuessaan menneistä erään illallistapaamisen jälkeen, Alain ja Soléne päätyvät yhdessä paparazzin kuviin, joissa Alain halaa näyttelijätärtä. Allan puolestaan paljastaa että hänellä on aikuinen tytär joka asuu Pariisissa, mutta heidän välinsä ovat rikkoutuneet. 

Sitten koittaa keskiviikko, jona Alain on sopinut tapaavansa Mélanien. Hän odottaa naista pitkälle yöhön, mutta Mélanie ei saavu paikalle. Alain ei tiedä Mélanien puhelinnumeroa tai sukunimeä ja pian hänelle selviää, ettei osoitekaan ole oikea. Mihin Mélanie katosi ja miksi?

Pieni elokuvateatteri Pariisissa on viihdyttävä rakkaus- ja jännityskertomus. Barreau harhauttaa taitavasti lukijaa esitellessään vaihtoehtoisia syitä Mélanien katoamiselle. Hän liittää kirjan hahmoja toisiinsa uskottavilla säikeillä jotka saattavat kuitenkin katketa poikki. Juuri kun lukija luulee selvittäneensä juonen, jokin oletus paljastuukin virheelliseksi, eikä mysteeri olekaan selvinnyt.

Vaikka Alain on lopulta valmis luovuttamaan, lukijan on pakko jatkaa saadakseen selville, onko tarinassa satumainen loppu.

Heidi

perjantai 2. toukokuuta 2014

Oikea äiti


Halverson, Seré Prince: Äidinrakkaus

Koskettava esikoisteos äitiydestä, salaisuuksista ja uhrauksista.

Ella Beene jää yllättäen leskeksi, kun hänen aviomiehensä Joe menehtyy hukkumisonnettomuudessa. Ellan ensimmäinen reaktio on epäusko: Joe jos kukaan, oli aina tähdentänyt, että merelle ei saa koskaan kääntää selkäänsä – meri on aina arvaamaton. Kun todellisuus paljastuu, Ellassa herää kiihkeä tarve luoda turvalliset olot heidän kahdelle lapselleen. Surun keskelle ilmaantuu uusia vastoinkäymisiä. Ellalla ei ole ollut aavistustakaan, että heidän perheyrityksenä luotsaamansa sekatavarakauppa on menossa konkurssiin. Ja kauheinta kaikessa: lasten biologinen äiti on vuosien hiljaisuuden jälkeen vaatimassa lapsia itselleen. 

Kolme vuotta aikaisemmin oli Ella pysähtynyt matkallaan ostamaan matkaevästä, tavannut Joen ja jäänyt. Joella oli huollettavanaan kolmevuotias Annie ja vasta neljän kuukauden ikäinen Zach. Joen vaimo Paige oli äskettäin jättänyt perheensä eikä hänestä ollut kuulunut mitään, paitsi muutamia kirjeitä, joissa hän oli pyytänyt Joeta jatkamaan elämäänsä ilman häntä. 

Pelastaakseen kaupan Ella päättää muuttaa sen turisteille suunnatuksi herkkupuodiksi. Joen suku epäilee suunnitelmaa mutta kaikkien yllätykseksi idea alkaa näyttää tuottoisalta. Huoltajuuskiistassa näyttäisi siltä, että Ella saa lapset, olihan Paige käytännössä hylännyt lapsensa. Tosin Paige väittää itsepintaisesti, että oli vuosien mittaan kirjoittanut useita kirjeitä, joissa pyytänyt tavata lapsia. Kun huoltajuus päättyy Ellan eduksi, tämä löytää yllättäen kirjeet ja ollakseen oikeudenmukainen päättää esittää ne oikeudelle. Kirjeet paljastavat, että Paige oli sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja pelännyt vahingoittavansa lapsia. Hän oli lähtenyt kotoa saadakseen apua. Viimeisimmissä kirjeissä Paige oli kertonut parantuneensa ja ilmoittanut palaavansa kotiin.

Tilanne kääntyykin päälaelleen ja oikeus päättää antaa lapset biologiselle äidille. Lapset kaipaavat Ellaa elämäänsä vaikka saavatkin monenlaista aineellista hyvää Paigen luona. Ellasta elämä tuntuu tyhjältä ja tarkoituksettomalta ilman lapsia.

Halverson onnistuu välttämään liiallisen sentimentaalisuuden. Hän kuvaa lämmöllä molempien naisten monimutkaisia tunteita vaikeassa tilanteessa. Onko olemassa ratkaisua, jossa kaikki voittaisivat?

Päivikki